Huono onni kaatoi Suomen

Eilinen Kazakstan-peli oli harmittava esimerkki siitä kuinka joskus edes voimakas pelin dominointi ei anna voittoa. Pelin kommentointi tv-lähetyksessä ja muissa medioissa oli yhtä harmittava esimerkki vääristä johtopäätöksistä. Kommentaattorien ammattitautina on vetää johtopäätökset ensin lopputuloksen perusteella, ja keksiä perustelut jälkikäteen.

Jos jotain pitää parantaa tuleviin peleihin, se on ottelun analysointi medioissa. Valmennuksen ei tarvitse tehdä suuria muutoksia. Jos Suomi jatkaa samaan malliin, alkaa työ kiittää tekijäänsä kuten Petri Kontiola summasi haastattelussa ottelun jälkeen.

Suomi sai laukaisuja parhailta paikoilta

TV-lähetyksen studiokommentaattorien mukaan Suomen hallinta oli vain näennäistä. He jatkoivat, että Suomi hävisi, koska se ei kerta kaikkiaan päässyt laukomaan parhailta sektoreilta. Sama kolmikko totesi, että Kazakstanin puolustuspeli oli selvästi Suomea parempaa.

En tiedä mihin nämä väitteet perustuivat, mutta aika vaikea niille ainakaan on löytää tukea ottelutapahtumista ja laukaisutilastoista. Ottelun laukaisukartasta voi nähdä, että Suomi pääsi laukomaan parhailta sektoreilta erittäin paljon. Itse asiassa en nopeasti katsomalla löytänyt tämän vuoden MM-kisoista yhtään toista peliä, missä toinen joukkue olisi dominoinut laukaisutilastoja yhtä suvereenisti kuin Suomi eilen.

Jos parhaaksi sektoriksi lasketaan maalin edusta, Suomi vei paikat 21-5. Jos tämä tarkoittaa, että laukaisut parhailta sektoreilta jäivät puuttumaan, niin silloin ne ovat jääneet puuttumaan jokaiselta joukkueelta jokaisessa pelissä tähän asti. Esimerkiksi Venäjä voitti tämän saman tilaston vain 19-5 voittaessaan Ison-Britannian 7-1.

Kazakstanin puolustus siis vuoti kuin seula, mutta maalivahti Boyarkin pelasti pelin. 21 laukaisua vastustajalle maalinedustalta ei mitenkään oikeuta ylistyslaulua puolustukselle. Jos Suomen puolustus antaisi vastustajalleen samanlaisia paikkoja, vaatisin valmennuksen vaihtoa.

Huono onni koitui kohtaloksi

Mikä Suomen pelissä sitten meni pieleen? MIelestäni parhaan kommentin antoi pelin jälkeen Petri Kontiola, joka totesi: "Ei tehty maaleja". Siinäpä se. Paikoille kyllä päästiin, mutta kiekko pomppi sisään huonolla prosentilla.

Entä mitä pitäisi muuttaa? Ei mitään. Lähtökohtaisesti valmennus voi kisojen aikana enimmäkseen vaikuttaa siihen miten hyvin joukkue saa luotua maalipaikkoja suhteessa vastustajaan. Loppu jää yksilötaidon ja tuurin varaan. Etenkin yksittäisen ottelun tehottomuus on luultavimmin vain huonoa tuuria. Jos Suomi pelaisi samalla tavalla Kazakstania vastaan 100 kertaa, se voittaisi vähintään 90 peliä.

Tätä voi havainnollistaa lotto-esimerkillä. Maalipaikkojen luominen on kuin lottokuponkien ansaitseminen. Jos luot paljon paikkoja, saat enemmän kuponkeja kuin vastustaja. Loppu on sitten paljon onnenkauppaa - vaikka sinulla olisi ämpärillinen kuponkeja, voi olla että päävoiton saa Hannu Hanhi, jolla on vain yksi kuponki.

Toki tehokkuuteen vaikuttaa jonkin verran myös yksilötaito. Suomella on kuitenkin ihan riittävästi yksilötaitoa, ja takuulla enemmän kuin Kazakstanilla. Esimerkiksi Arttu Ruotsalaisesta ei tullut yhdessä yössä onnetonta viimeistelijää. Hänellä on maailmanluokan laukaus, ja jos hän ja muut leijonat pääsevät yhtä hyville paikoille tulevissa otteluissa, ketsuppipullo vain odottaa aukeamistaan.

Kazakstanin onni kääntyy

Vaikka Kazakstan on avannut kisat kahdella voitolla, sen voittokulun ei nykyesityksillä voi ennakoida jatkuvan loputtomiin. Eilen Kazakstan pärjäsi pitkälti hurjan hyvällä maalivahtipelillä. Kuitenkaan ei ole syytä olettaa, että Boyarkinin hirmuvire jatkuu. Hänen torjuntahistoriaansa vasten tähänastiset kisasuoritukset menevät enemmänkin huikean onnen piikkiin. On toki mahdollista, että Kazakstanin liigassa pelaava, kansainvälisellä tasolla mitattuna keskinkertainen maalivahti on yhtäkkiä viime viikolla keksinyt miten maalivahtipeliä pelataan NHL-tasoisesti, ja hänestä on tullut pysyvästi yksi maailman parhaista veräjänvartijoista. Itse en kuitenkaan usko tällaiseen ihmeparantumiseen vain kahden ottelun otoksen perusteella.

Ruotsi todellisissa ongelmissa

Naapurimaa Ruotsi on aloittanut kisat kahdella sokeeraavalla tappiolla; ensin Tanskalle ja sitten Valko-Venäjälle. Sen tappioiden anatomia on kuitenkin erilainen kuin Suomella. Ruotsin tilanne on hälyttävä; Tanskaa vastaan maalipaikat menivät tasan, ja Valko-Venäjää vastaankin ne olivat Ruotsille vastus huomioiden verrattain niukasti; 9-5.

Jos Ruotsi jatkaa pelaamista tällä tavalla, puolivälieräpaikka on työn ja tuskan takana.