Leijonat finaaliin - taidolla ja tuurilla

Vaikka Suomi aloitti kisat hienolla voitolla USA:sta, heti seuraavassa pelissä niskaan tuli kylmää vettä ja jääpuikkoja: historiallinen tappio Kazakstanille. Tuon pelin jälkeen alettiin usealla suunnalla jo maalailla piruja seinille, mutta kuten tuolloin totesin, kyse oli työtapaturmasta ja poikkeuksellisen huonosta onnesta. Sittemmin tuo arvio on osoittautunut todeksi.

Jukka Jalonen totesi jo tappion jälkeen, että jos laukaisuja saadaan yli sata, ja maalia kohtikin yli 50, peli ei voi olla kovin huonossa kuosissa. Suomi pääsi myös hyville laukaisusektoreille varsin hyvin, joten hyvää oli luvassa.

Ja sitä hyvää on saatu roppakaupalla. Kazakstan-pelin jälkeen Leijonat ovat kulkeneet voitosta voittoon.

Useat voitot ovat kuitenkin tulleet pienillä marginaaleilla. Mistä on oikein kyse - onko Suomi seilannut tuurilla vai taidolla?

Leijonat ansaitsi alkusarjan menestyksen

Alkusarjassa Leijonat ansaitsi kakkossijansa. Ainoastaan USA:ta vastaan Suomi oli maaliodottamalla mitattuna altavastaajana. Silloinkin ero oli niukka, ja osin selitettävissä sillä, että johtoasemassa Suomi ei edes hakenut niin paljon maalipaikkoja kuin USA. Maalin johto edellyttää erilaista peliä kuin maalin takaa-ajo. Kanada-peli oli äärimmäisen tasainen, ja sikäli oli ansaittua, että ottelu ratkesi vasta voittomaaleilla. Tällä kertaa peli kääntyi Suomelle.

Norja- ja Italia-pelit jätän sikseen huiman tasoeron vuoksi, mutta Suomen kohtalo-ottelut Latviaa ja Saksaa vastaan ansaitsevat pienen analyysin. Ensin mainittua Suomi hallitsi selvästi, ja oli pieni ihme, että peli venyi aina voittomaalilaukauksille. Alkusarjan Saksa-peli oli tasaisempi, mutta siinäkin Suomi oli parempi. Kun vielä Leijonien yksilötaito sekä hyökkäyksessä että maalivahtipelissä oli vastustajia kovempaa, olivat voitot ansaittuja. Voisin jopa väittää, että onni oli hieman Suomea vastaan, mutta voitot tulivat silti.

Finaalissa ei olla ilman onnea

Jääkiekon maailmanmestaruutta ei ikinä voiteta ilman tuuria. Myös finaaliin pääsy vaatii aina onnen myötätuulta, vaikka tietenkin myös taidolla on suuri merkitys. Pudotuspelien alkaessa arvioin, että Suomen finaalipaikan todennäköisyys on noin 1/3 ja mestaruuden todennäköisyys noin 1/6. Tämä osoittaa sen, että keskimääräisellä onnella kumpikaan ei toteudu.

Suomen osalta onnea on myös ollut. Tšekki kaatui, ja kuten usein käy, voiton jälkeen kaikki oli yhtä euforiaa ja hehkutusta siitä kuinka Suomi oli parempi. Itse en näe noille väitteille juurikaan tukea. Tšekki sai huomattavan paljon Suomea enemmän hyviä maalipaikkoja - ja kun heidän hyökkäyskalustonsa vielä oli Suomea parempi, oli suoranainen ihme, että omissa ei soinut. Luonnollisesti Jussi Olkinuoraa käy kiittäminen siitä, että maali pysyi puhtaana. Ottamatta yhtään pois Olkinuoran huippusuorituksesta on kuitenkin todettava, että ei edes hän pysty ilman onnettaren apua pitämään nollaa (kuten ei kukaan maalivahti). Normaali-iltana omissa olisi kolissut. Onneksi torstaina ei kolissut.

Eilinen Saksa-peli oli puolestaan hyvin erikoinen. Saksa vei ja Leijona vikisi avauserässä. Kuitenkin Suomi sai kuin taivaan lahjana pari maalia. Näistä jälkimmäinen tuli kyllä Saksan karmeasta puolustusvirheestä, mutta ei Björninenkään tuollaisesta paikasta tee 100%:lla varmuudella maalia. Kun tilanne oli 2-0, pelin virtaus luonnollisesti muuttui. Suomi tiesi takuulla, että ellei se pelaa aivan äärimmäisen huonosti, Saksa ei mitä todennäköisimmin saa kahta maalia. Ja vaikka Saksa hallitsi kiekkoa mielin määrin etenkin ottelun lopussa, laukaisukartta osoittaa, että parhaan sektorin laukaisupaikat olivat vähissä. Vaikka Olkinuoralla oli torjuntoja enemmän kuin tarpeeksi, iso osa vedoista tuli varsin kaukaa. Alun onnenkantamoisten jälkeen Suomen kenttäpeli siis piti huolen, että onnetar ei saanut mahdollisuutta kääntää kelkkaansa.

Mestaruuteen vaaditaan onnea - kummalle tahansa

Kuten aamun aiemmassa postauksessa totesin, finaalista on odotettavissa tasainen. Suomen joukkueen puolustus- ja maalivahtipeli on äärimmäisen hyvää, mutta toisaalta taas Kanadan hyökkäysvoima on hurja. Odotettavissa on samanlainen jännitysnäytelmä kuin alkusarjan päätöspelissä - ainoastaan kovemmilla panoksilla. Ilman onnettaren apua kummankaan on turha uneksia voitosta tänään - olkoon onni siis Suomelle myötä.